044 376 6033 Sähköposti

Ota elämästä irti kaikki minkä saat

 

Päiväkirjamerkintä 30.8.2008

”Olin tänään mun ensimmäisessä kolarissa! Oltiin just tultu Caribiasta uimasta ja elokuvista. Isi odotti liikennevaloissa normaalisti, kun vihreä valo syttyi palamaan. Isi lähti ajamaan ja yhtäkkiä joku idiootti kuski ajoi punaisia päin. Olin huomannut kyseisen auton metriä lähempänä, kun se tapahtui:

Kuului aivan korvia vihlova ääni, auto kääntyi ja lasit helisivät. Fanta tippui kädestäni ja ehkä kolhin itseäni joka paikkaan. Tunsin kuinka lasinsiruja lensi päälleni. Kun vihdoin uskalsin katsoa, mitä oli tapahtunut, niin näin auton lasia täynnä. Kuulin isin ahdistavat hengitykset ja veljeni valitukset. Aloin itkeä.

Isin yksi kylkiluu on murtunut, mutta mulle ja veljelle ei käynyt kuinkaan. Muuten päivä oli aivan ihana.

Olin shokissa tapahtumahetkellä, enkä pysty miettimään tällä hetkellä mitään muuta. Kylpylässä oli tosi paljon kaikkea: oli liukumäkiä ja porealtaita. Käytiin kaikissa. Ulkoaltaassa oltiin kauiten. Isi on vaikka kuinka kiva!”

STOP jossittelulle

Minusta on tosi hienoa huomata, että osasin suhtautua noinkin hyvin ehkä silloin itselle traumaattiseen tapahtumaan, enkä jäänyt murehtimaan sitä pitkäksi aikaa! Huomaan päiväkirjamerkinnästäni lievän sekavuuden ja hämmennyksen tapahtuneesta, mutta en jäänyt pelkäämään ja surkuttelemaan itsekseni negatiivisten vaihtoehtojen viettelemänä: “Mitä jos olisin kuollut kolarissa?”” Mitä jos isi tai veli olisi kuollut?” Tajusin jo nuorena, että jossittelu on turhaa! Osasin kiinnittää huomioni niihin positiivisiin asioihin, joita päivääni muuten mahtui.

Muistan kyllä miten pelkäsin pitkän aikaa olla autojen kyydissä, jos esimerkiksi rekka tai pakettiauto tuli vastaan. Mieleni ohjasi minut aina hetkessä takaisin tuohon kolaripäivään, mutta nykyään muistan vain miten kiva kyseinen päivä oli! Pääsimmehän viettämään perheen kesken ihanaa laatuaikaa ja päiväämme mahtui roppakaupalla iloa, naurua ja onnea!

Vuosi sitten kesällä isäni tippui liitovarjo-onnettomuudessa taivaalta lentoharrastuskaverinsa kanssa varjot ja narut toisiinsa kietoutuneina, vain muutaman metrin päähän joesta. Molemmat kiidätettiin sairaalaan. Isäni sai murtuman lannerankaansa, toiselle kävi hieman pahemmin, mutta molemmat selvisivät suuremmitta vammoitta!

Muistan, kun sain äitipuoleltani Tarjalta puhelun kesken päivää, että isäni on sairaalassa. Kelasin päässäni kaikki kauhuskenaariot. Olisin voinut alkaa itkeä, panikoida ja jossitella. Jos isäni olisi tippunut jokeen, olisi se ollut kaiken loppu. Tai hän olisi voinut halvaantua vakavasti. Olisin voinut soittaa kaikki tutut läpi ja itkeä heille hysteerisenä tapahtunutta miettien miten epäreilu maailma on perhettäni kohtaan, mutta en tehnyt niin. Sen sijaan ensijärkytyksestä selvittyäni rauhoituin, hyväksyin asian ja olin iloinen siitä että isäni sai pelastusvarjon auki eikä tippunut veteen, ja että hän selvisi tapahtumasta lähes pelkällä säikähdyksellä! Pystyimme myöhemmin jopa heittämään vitsiä tilanteesta.

Asioissa on aina kaksi puolta. Voin päättää muistanko siitä positiivisen version vai negatiivisen version. Tapahtui sitten mitä tahansa, voin kääntää sen positiiviseksi. Tämä muuttaa koko maailmankatsomustani kauniimmaksi.

Vastuu omasta elämästä on aina itsellä

Maailmalla tapahtuu koko ajan inhottavia asioita, joista suurimmalle osalle en voi yhtään mitään. En voi ennustaa seuraavaa päivää, enkä voi sanoa varmaksi onko minua edes huomenna olemassa. Mottoni on ” ota elämästä kaikki irti, et voi tietää mitä huominen tuo tullessaan” ja tämä motto ohjaa minua tekemään niitä asioita, joista nautin oikeasti täydellä sydämelläni! Myönnän, että välillä tulee päiviä, kun itseäni ei vain yksinkertaisesti huvita tehdä muuta kun rypeä itsesäälissä, pelossa ja katkeruudessa maailman epäoikeudenmukaisuuden armoilla, mutta siihen tunteeseen en jää pitkäksi aikaa!

Tämä suhtautumiseni aiheuttaa eriäviä mielipiteitä ja olenkin kuullut monen vieroksuvan tapaani elää elämääni näin ja hyväksyn sen täysin. Tekeekö se minusta ihmisen, joka ei välitä muista kuin itsestään? Minusta ei. Tiedostan kaiken pahan, mitä maailmalla tapahtuu, mutta en halua, että se paha tarttuu minuun. Tuorein surullinen tapahtuma on tämä viimeaikainen Turun tapahtuma. Se pysäytti ja ahdisti, mutta minusta oli lohduttava myös huomata, että maailmassa on vielä kaiken tämän pahuuden keskellä hyvyyttä, ja että löytyy niitä ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan toisia hädän hetkellä! Se luo ainakin itselleni turvaa.

Haluan elää elämäni onnellisena ja saavuttaa sen kaiken, mistä vain ikinä haaveilen, jotta voin olla joka päivä hyvillä mielin siitä, että tulipa loppuni milloin tahansa, olen elänyt elämäni viisaasti. Se on kuitenkin totuus, että elän täällä itseäni varten ja vain minä voin päättää, minne suuntaan elämäni vien. Elääkkö muiden elämää vai ottaa vastuu omasta? Se riippuu täysin itsestä!

Kaikki edellä mainitsemaani ovat pieniä esimerkkejä siitä, miten sellaisiin negatiivisiin tapahtumiin voi suhtautua, joille ei voi yhtään mitään. Vaikka ympärillä tapahtuu pahoja asioita ei niihin kannata jäädä kiinni, koska elämä jatkuu. Jos antaisi pelolle vallan, ei voisi poistua kotoa tai nauttia elämästä niin kuin se on tarkoitettu. Kahviinkin voi hukkua.

Toivon, että voisin herättää sinutkin pohtimaan sitä, miten suhtaudut elämässä tapahtuviin kauheuksiin ja kriisitilanteisiin. Voisitko suhtautua niihin niin, että näkisit myös sen kaiken kauniin, mitä maailmalla on tarjottavana?


Ami on Loistotähden Tarjan 22-vuotias tytärpuoli, jonka blogikirjoitukset kumpuavat hänen jo 11-vuotiaana aloittamistaan hyvin syvällisiä asioita pohdiskelevista päiväkirjamerkinnöistä. Hänen turbulenttinen lapsuutensa ja nuoruutensa pistivät tytön mielen koville, ja muun muassa niitä asioita hän on käsitellyt päiväkirjassaan. Menneisyyden haamuja hän on onnistunut nyt jo muuttamaan omaksi voimavarakseen ja tätä oivallusten matkaa hän haluaa jakaa myös muille.

Tagged under:

Tiesitkö, että

  • Tiesitkö 5
    n. 5% meidän ajattelustamme ja toiminnastamme on tietoista ja n. 95 % alitajuista?…

Blogi

Muiden mielipiteiden vietävänä

Päiväkirjamerkintä 27.1.2009 ” Pitäiskö mun alkaa kapinallisemmaks ihmiseks? Sanoisin jyrkästi oman mielipiteeni, vaipuisin omiin maailmoihini eikä kukaan sais musta selvää! Oisinks mä sit cool?” Koko yläasteen…

Lue lisää

Olet itsetuntosi arvoinen

  Huono itsetunto on asia, jonka takia luokseni tullaan usein hypnoosiin. Huonon itsetunnon omaavat selittävät, kuinka he pelkäävät mokaavansa, eivät salli…

Lue lisää

Tapahtumat

Log in