044 376 6033 Sähköposti

Miten hemmetissä minä selviäisin tästä liristä?

Itsensä liriin laittaminen on välillä ihan terveellistä. Siinä joutuu miettimään monia asioita ja pistämään omia ajatusmalleja uusiksi. Ja voi sitä oppimisen määrää kun uskaltaa pistää itsensä liriin. Okei, tietty riippuu siitä, minkälaiseen liriin 🙂

Eräänä kauniina syyspäivänä viime vuonna naurujoogakouluttajani ja hyvä ystäväni Essi Tolonen soitti minulle. ”Nyt olis tarjolla ihan uskomaton keikka. Kato onko 17.9. kalenterissasi vapaana. Minä en pääse tuolle keikalle.” Kyse oli englanninkielisestä naurujoogakeikasta viidellekymmenelle rahapolitiikan analyytikolle ja tutkijalle.

Otin yhteyttä tilaajaan. Päädyimme lopulta kombinaatioon, jossa naurujoogan lisäksi pidän tunnin luennon englanniksi aiheesta positiivinen ajattelu. Aivoni eivät keikkaa sopiessaan oikein ymmärtäneet, mihin olin itseni pistänyt. Keikkaan oli nimittäin aikaa vain kaksi viikkoa.

Olin tehnyt itselleni jo keväällä tavoitteen, että otan naurujoogan haltuun englanniksi niin pian kuin mahdollista ja olin jo neljä vuotta aiemmin tehnyt tavoitteen, että viimeistään vuonna 2019 valmennan englanniksi. Minulla oli silti ajatus päässä, että vielä en todellakaan ollut valmis valmentamaan englanniksi, joten kylmä hiki nousi otsalleni ajatellessani, että nyt ne sitten toteutuvat nämä molemmat tavoitteet kahdessa viikossa. Pelotti ihan oikeasti – miten hemmetissä minä selviäisin tästä liristä?

Kaksi viikkoa tiukkaa rutistusta

Raivasin saman tien kaiken muun tekemisen tieltäni seuraavaksi kahdeksi viikoksi. Soitin kaverilleni, joka opettaa englantia ja pyysin apua. Keskityin ensin viikon ajan naurujoogaan katselemalla englanninkielisiä youtube videoita ja ottamalla sanastoa haltuun. Naurujoogan kehittäjän Madan Katarian tahtiin toistelin lauseita, hänen ohjaamanaan tein harjoituksia ja selasin kaikkia mahdollisia muitakin videoita netistä. Jopa yöllä, kun ei nukuttanut (miksiköhän?), katselin videoita ja opettelin uusia harjoituksia.

Harjoittelin yksikseni tyhjälle huoneelle, jossa kuvittelin yleisön olevan, mutta järjestin pikapikaa myös harjoituskeikan. Kolme ihanaa ihmistä saapui paikalle ja urheasti he olivat loppuun asti. Sain heiltä hurjasti itseluottamusta ja tiesin, että naurujooga englanniksi tulisi olemaan kutakuinkin helppo.    

Sitten kävin luennon kimppuun. Pelkäsin sitä huomattavasti enemmän kuin naurujoogaa. Yritin miettiä kohderyhmää ja miten kertoisin heille positiivisuudesta. Pakkaa sekoitti sopivasti samalla viikolla ollut myynti-iltamat -tapahtuma, jossa käytiin läpi persoonallisuuksia. Tajusin, että olen ihan erilainen persoona kuin kuulijani. Samalla sain pari vinkkiä: ”Katso että power pointissa on viitteet kuosissa, äläkä astu huoneeseen kuin Aira Samulin ja vedä hirveetä poppismusiikkia päälle”. Näillä vinkeillä varustettuna pistin esitystäni vähän uusiksi.

Olin järjestänyt itselleni myös harjoitusluennon oikeaa keikkaa edeltävänä iltana. Paikalla oli 5 ihanaa ihmistä, joilta sain todella suoraa palautetta. Koin itseni vähän surkeaksi, sillä muutettavaa oli paljon, mutta olen tosi onnellinen kaikesta saamastani palautteesta. Seuraavana aamuna tosin heräsin jo 4.30 ja rupesin pistämään power pointtia uusiksi. Kylmä hiki otsalla lisääntyi. Viiden ja puolen tunnin rypistyksen jälkeen päätin, se on siinä. Meni syteen tai saveen.

Ylitin itseni ja opin!

Sen voin sanoa, että ylitin itseni kaikella tavoin. Toki, toki, kyllähän varsinkin luennossani oli parantamisen varaa vaikka missä, mutta sain ihanan rohkaisevaa ja hyvää palautetta varsinkin selkeästä ääntämisestäni. Se olikin ollut se pahin pelkoni, osaanko ääntää englantia oikein. Minua myös kysyttiin jopa uuteen paikkaan luennoimaan. 😊

Mitä minä tästä kaikesta opin? Lista on todella pitkä, sillä koen, että en ole pitkään aikaan oppinut niin paljon kuin opin tämän kahden viikon aikana.

Tärkein oppi oli se, että mielen asettamat esteet on helppo murtaa kun eteen tulee oikea hetki. Tarvitaan vaan päätös, halu tehdä ja edes jonkinlainen usko omaan onnistumiseen. Opin, että pitää ottaa riski, että epäonnistuminenkin on mahdollista, eikä anna sen pelottaa. Opin myös, että epävarmaa itseluottamusta pönkittää oikea asenne. Oikealla asenteella pääsee todella pitkälle, kun motivaatio on kunnossa. Itseluottamus löytyy harjoittelusta ja toisten palautteesta. Harjoittelu oli todella tärkeää juuri itseluottamuksen kannalta. Opin myös sen, että rämäpäisyys ja rohkeus ovat hyviä ominaisuuksia, joita kannattaa kehittää. Liika himmaaminen ei johda mihinkään ja jos ei uskalla hypätä utopistiselta tuntuviin juttuihin mukaan, ei koskaan pysty kunnolla rikkomaan omia ajatuslaatikoitaan, jotka haittaavat monin tavoin menestystä.  

Mutta eräs oppi oli tärkein kaikista: Aika riittää kaikkeen, mihin oikeasti haluan sen riittävän.  

Tagged under:

Blogi

Hallitseeko kiire sinua?

Luin tässä eräänä päivänä Yhteishyvä lehteä. Siinä oli artikkeli kiireestä, kuinka kiire piinaa jo lapsiakin ja kuinka vapaa-ajasta on tullut…

Lue lisää

Miten hemmetissä minä selviäisin tästä liristä?

Itsensä liriin laittaminen on välillä ihan terveellistä. Siinä joutuu miettimään monia asioita ja pistämään omia ajatusmalleja uusiksi. Ja voi sitä…

Lue lisää

Tapahtumat

Log in