044 376 6033 Sähköposti

Minä olen velvollinen…..

Miten sinä jatkaisit tätä lausetta? Itse jatkan tätä niin, että minä olen velvollinen huolehtimaan itsestäni ja omasta hyvinvoinnistani, ympäristöstäni ja siitä että ihmisillä on hyvä olla ympärilläni. Olen velvollinen tekemään työni hyvin, mutta ennen kaikkea, olen velvollinen nauttimaan elämästä.

Kaikki eivät ajattele näin itsekkäästi. Tiedän ihmisiä ympärilläni, jotka ajattelevat velvollisuudekseen pelastaa maailman tai ainakin vähintään ympärillään olevien läheisten ihmisten elämän, vaikkeivat he välttämättä tarvitse pelastusta. Tiedän myös ihmisiä, jotka ajattelevat olevansa velvollisia tekemään asioita toisten ihmisten eteen, kun nämä ihmiset vain napsauttavat sormiaan. Tekevät toisten työt, kun muut eivät jaksa tai viitsi. Tiedän myös ihmisiä, jotka kokevat olevansa velvollisia seuraamaan muiden ihmisten edesottamuksia jotta voivat raportoida niistä välittömästi milloin millekin taholle.

Toiset ovat enemmän velvollisuudentuntoisia kuin toiset. Jotkut ihmiset ovat suorastaan päihtyneitä omasta velvollisuudentunteestaan. He haluavat kontrolloida ympäristöään, yrittävät saada ihmisiä ja asioita ympärillään ruotuun. Mutta sitten on niitä, joita se haittaa, rajoittaa, ahdistaa, jopa masentaa, mutta jotka hoitavat siitä huolimatta sitkeästi velvollisuudekseen kokemansa asiat oman elämänsä kustannuksella.

Kyseenalaista oma velvollisuudentunteesi

Olen kuunnellut usein ihmisten valitusta omista velvollisuuksistaan: ”Kun pitää mennä sinne ja tänne ja auttaa tuota ja tehdä tämä hänen puolestaan, eikä jää aikaa omille asioille. Kun minulla on velvollisuus….”. Pitääkö oikeasti? Pitääkö oman hyvinvointinsa kustannuksella? Pitääkö oman elämänsä kustannuksella? Pitääkö haudata omat toiveet, haaveet, unelmat, jopa oma elämä velvollisuuksien alle?

Kannattaisiko sinunkin joskus pysähtyä miettimään, mitkä ovat sinun velvollisuutesi elämässä? Ajatteletko olevasi velvollinen hoitamaan jotain sellaista asiaa, josta et oikeasti ole vastuussa? Velvollisuutta, jota sinulta ei edes odoteta? Tai jota sinulta odotetaan, sillä olet hoitanut sen kiltisti aina ennenkin?

Velvollisuus vai tahto?

Minua ei aja eteenpäin velvollisuudentunto vaan tahto. Minä tahdon huolehtia itsestäni ja omasta hyvinvoinnista. Tahdon huolehtia ympäristöstäni ja siitä että ympärilläni on hyvä olla. Tahdon tehdä työni niin hyvin kuin pystyn. Tahdon huolehtia mieheni lasten asioista, silloin kun he pyytävät apua. Tahdon huolehtia vanhemmistani, sitten kun he tarvitsevat huolehtimistani. Tahdon suojella luontoa ja kierrättää jätteitä…. On paljon asioita mitä tahdon tehdä, enkä tee pelkästä velvollisuuden tunteesta. Miksi tekisin?

Entä jos sinäkin ajattelisit, ettei olisi velvollisuuksia, olisi vain tahtotila? Olisi tahtotila noudattaa liikennesääntöjä ja lakeja, käydä koulua, suorittaa armeija, huolehtia lapsenlapsista, pyörätuolissa olevasta kumppanista, hunningolle joutuneesta nuoresta tai yksinään asuvasta tädistä. Ja sitten kun tahtotila ei jonkin asian kohdalla enää riitä, niin se siitä. Sitä ei ole velvollista tehdä. Tiedän, nyt kiemurtelee moni, että eihän noin voi ajatella. Varmasti on tilanteita, joissa ei voi. Mutta haluankin kyseenalaistaa, kärjistää.

Liiallisesta velvollisuudentunteesta voi oppia pois.

Velvollisuudentunne on ajatusmalli, jota voi muuttaa. Se saattaa olla perua jo lapsuudesta, ikään kuin perintö vanhemmilta. Siitä voi ja kannattaa oppia pois.

Muutos lähtee siitä, että tulet tietoiseksi omista velvollisuusajatuksistasi: ”Mistä asioista koen velvollisuudentuntoa ja miltä se minusta tuntuu?” Voisitko ajatella omista velvollisuuksistasi, mitä hyvää ne tuovat elämääsi tai voisitko jättää osan velvollisuuksistasi jopa hoitamatta? Voisitko ajatella höllääväsi velvollisuudentuntoasi?

Voisitko miettiä mitä sinä haluat sen sijaan, että mitä kaikkea sinun on velvollista tehdä? Voisitko kuunnella joskus omia halujasi ja kysyä itseltäsi, kumpi on tärkeämpi, sinun halusi vai velvollisuus?  Voisitko joskus asettaa oman hyvinvointisi kaikkien velvollisuuksien edelle ja kokeilla, kaatuuko maailma?

Pohdi asiaa jonkun toisen kanssa. Voi olla että solmusi lähtevät avautumaan jo siitä, että omat silmäsi avautuvat. Erilaisia valmennuksia ja muuta apua on tarjolla, jos omat voimat eivät riitä kohtaamaan tosiasiaa.

Tagged under:

Blogi

Kuljen kohti unelmia

  Päiväkirjamerkintä 15.5.2017 ”Mä pääsen idolsin koelauluihin! Oon niin onnellinen. Oon läpäissyt jo kaks osiota ja sain kutsun sinne. Ihan hitsin…

Lue lisää

Hypnoosi avuksi painonpudotukseen!

Olet ikuinen laihduttaja. Olet käynyt vuosien aikana läpi lukemattoman määrän erilaisia dieettejä. Olet saanut välillä laihdutettua jopa monta kymmentä kiloa,…

Lue lisää

Tapahtumat

Log in