044 376 6033 Sähköposti

Miksi haluan miellyttää?

 

Viime blogitekstissäni käsittelin itsetunto-aihetta. Halusin nyt tarttua aiheeseen vielä syvällisemmin, miellyttämisen halu –teeman kautta, sillä nämä kaksi asiaa kulkevat minulla käsi kädessä.

Kirjoitin vuosi sitten syksyllä miellyttämisen halusta pitkän pohdinnan omaan päiväkirjaani, jossa mietin seuraavia kysymyksiä: Missä tilanteissa miellyttäminen ilmenee? Mitä hyvää ja huonoa siinä on? Miltä se tuntuu? Miten ominaisuus on palvellut minua? Mistä tapahtumasta kaikki saattoi alkaa? Miten siitä pääsisi eroon?

Pohdinnan avulla pääsin suoraan ongelmani, eli miellyttämisen halun ytimeen. Se avasi silmäni näkemään niitä ajatusmalleja ja ominaisuuksia itsessäni, joita voisin parantaa. Kivuttomampaa olisi vain antaa olla, mutta miksi pitäisi? On helppo katsoa omien ongelmien läpi, mutta minä tartuin härkää sarvista jälleen kerran Tarjan kehottamana. Veikkaan, että pohdinnastani ja näitä kysymyksiä apuna käyttäen myös sinä voit saada ratkaisuja ja uusia oivalluksia, jos taistelet saman ikävän ja samaan aikaan hyvän ominaisuuden kanssa.

Päiväkirjamerkintä 12.8.2016  ”Miellyttämisen halu on ollut minussa pienestä pitäen. Varmasti siitä asti, kun pikkuveljeni syntyi. Lapsena on normaalia kokea hylkäämisen tunteita, jos on tottunut olemaan huomion keskipisteenä ainoana lapsena. Tein kaikkeni, jotta minut huomattaisiin. Kotona valitettavasti miellyttämiseni vastapaino oli suurien raivokohtausten järjestämistä aina siihen asti kunnes muutin pois kotoa.

Äiti ja isi erosivat minun ollessa esikoulussa ja veli sairastui syöpään pari vuotta myöhemmin. Tiedän, että tämä vaikutti tunteisiini negatiivisesti. Kaikki pyöri veljen sairastumisen jälkeen hänen ympärillään. Tunsin silloin jääväni entisestään taka-alalle. Koin, etten saanut isiltä tarpeeksi tarvitsemaani lämpöä ja tuntui että olin yksin. Äitikin asui sen verran kaukana, ettei hän ollut aina lohduttamassa.

Kaikki tehtiin aina veljen mukaan. Aina hän sai sairautensa vuoksi lahjoja ja hänen kanssa tehtiin kivoja juttuja. Minä jäin paitsi kaikista näistä kivoista jutuista suurien huomionhakuisten raivokohtausteni seurauksena. Olin jopa kateellinen veljeni toimintaterapiahoitajista ja toivoin monta kertaa, että minultakin olisi löydetty syöpä. Menimme tämän asian takia monia kertoja yöllä päivystykseen, sillä minulle iski outoja vatsakipuja. Kiemurtelin silloin samalla tavalla tuskaisena maassa, kuten veljeni oli kiemurrellut jouduttuaan ensimmäisen kerran kuukausiksi sairaalaan.

Kotona on sanottu aina, että pitää olla ahkera, vanhempia kuuluu totella ja kuunnella, heitä ei saa keskeyttää, eikä heille saa sanoa vastaan. Olen sisäistänyt opit todella hyvin. Sana meni perille viime kädessä tiukan kurin saattelemana. Minusta tuntuu, että tiukka kuri on se yksi suurimpia syitä veljeni sairastumisen lisäksi, miksi haluan myös nykyään miellyttää muita.

Miellyttämisen halu tulee esiin kodin ulkopuolella niin töissä kuin vapaa-ajalla. Minulle on todella tärkeää, että olen niin tykätty ettei kukaan keksi mitään pahaa sanottavaa. Työelämässä teen mitä pyydetään ja vielä paljon enemmän.

Hyötyä miellyttämisestä on, että olin töissä erittäin ahkera ja ystävällinen niin pomon kuin työkavereidenkin mielestä. Kehityin siksi työssäni jatkuvasti. Kanssani oli helppo tehdä töitä, sillä minulla oli melkein aina toista miellyttävin vastaus takataskussa.

Minusta saa erittäin lojaalin, välittävän ja tunnollisen ystävän, joka ei jätä pulaan vaikeissakaan tilanteissa. Herään vaikka keskellä yötä kävelemään pimeään pakkaseen ja otan itkevän ystävän hellään huomaani, jotta hänellä olisi kaikki hyvin. Monia kertoja olen näin tehnyt, on sitten yö tai päivä. Minulle myös uskoudutaan vaikeissa asioissa, koska tiedetään, että minuun voi luottaa. Sillä tavalla tunnen itseni todella tärkeäksi.

Huonoa ominaisuudessa on, että ihmisten on helppo käyttää tätä hyväksi. He pystyvät surutta kohtelemaan huonosti. Töissä muut voi vähän löysäillä, sillä teen työt kuitenkin. Joudun kuluttamaan liikaa omaa aikaani murehtimalla mitä muut minusta ajattelevat. Saan poltettua itseni nopeasti loppuun, kun sinnittelen ikävässä työpaikassa.

En osaa sanoa ei, niin kuin viime blogitekstissä mainitsin. Minut on helppo houkutella mihin vain mukaan, vaikka rahat olisi loppu. Muut tietävät sen ja minut on helppo taivutella oman pikkusormen ympärille. Lupaudun näkemään kaikkia ja tekemään kaikkea mikä on toiselle hyväksi.

Vaikka mulla olisi miten fiksuja ajatuksia, jätän ne sanomatta, koska haluan olla neutraali. Minulla siis ei ole mielipiteitä. Tai on, mutta niistä ei saa puhua ääneen, sillä pahimmassa tapauksessa minusta aletaan puhua pahaa. Imuroin jatkuvasti muilta vinkkejä, miten asiat voisi tehdä vielä paremmin. Toimin myös eri ihmisten kanssa eri tavalla. Teen asiat juuri niin kuin joku tietty ihminen on ne minulle opettanut tai sanonut. Tämä tuo vaikeuksia, jos olen paikassa, jossa jokaisella on oma mielipiteensä ja pitäisi yhtäkkiä olla kaikille mieliksi. Olen valmis joustamaan myös niissä asioissa, joissa tiedän olevani oikeassa, koska en halua saada väittelyä aikaiseksi. Kyyneleethän siinä kirpoavat silmiin.

Elättelen jatkuvasti toivoa siitä, että ilkeästi sanonut ihminen tykkäisi minusta edes joskus. Poden huonoa omatuntoa, jos teen asiat niin, että joku voi valittaa niistä. Menetän silloin myös yöuneni ja ahdistun.

On todella raskasta saada kaikki pitämään minusta. Se vie energiaa ja yöunia. Sosiaalisten tilanteiden jälkeen haluan vain olla ja maata rauhassa. Tätä ei tietenkään ole, kun olen perheeni kanssa, koska heidän kanssa voin olla täysin oma itseni, niin iloisena, vihaisena kuin surullisenakin.

Ensimmäinen suuri askeleeni oli poistaa tänä aamuna Instagramista ja Facebookista ne ihmiset, jotka toivat minulle negatiivisia fiiliksiä. Miksi minun pitäisi kuluttaa energiaani tai ajatuksiani sellaisiin? Nämä ihmiset ovat roikkuneet ajatuksissani verukkeella “jospa kaikki muuttuisi ja he alkaisivat pitämään minusta”. En ole aiemmin uskaltanut poistaa ketään, koska olen miettinyt liikaa, mitä muut siitä ajattelevat. Jos kaikki alkavat miettiä keskenään miksi ne poistin? Olenko heti heidän mielestään ylimielinen ja pidän itseäni jotenkin muita parempana? Ei. Nyt ajatus oikeastaan vain naurattaa ja hävettää. So what, ajattelevatko he niin tai eivät? Minulla on nyt tosi hyvä ja vapautunut olo, toisin kuin aamulla. Sydämeni hakkasi silloin aivan liian lujaa poisto-operaation vuoksi. ”

Nyt haluan miellyttää vain itseäni

Näin pitkälle miellyttämisen halussa voi mennä. Syy miksi kirjoitin vuoden takaisia pohdintojani, enkä nykyisiä, on etten yritä enää miellyttää ketään. Tai en ainakaan niin paljon. Jään yhä helposti niin sanottujen “vahvempien ihmisten” jalkoihin ja päädyn herkästi myötäilemään ja miellyttämään heitä. Veikkaan, että tällaiset ihmiset ovat yhtä vahva auktoriteetti kuin esimerkiksi lapsuuden kotini ihmiset ja miellytän siksi heitä alitajuisesti.

Hämmennyin pohdintaa lukiessa, miten kieroutunut ja kapea ajatusmaailma minulla on ollut. Varsinkin Instagram ja koko sosiaalinen media on sekoittanut kierosti elämäni pakkaa. Myönnän, saatan välillä sortua hetkeksi vanhoihin tapoihini miettien tihentynein sydämenlyönnein, uskallanko poistaa jonkun ihmisen elämästäni. Mietin mitä hän siitä ajattelee. Onneksi epäröinti ei enää kestä kauaa ja kerään nopeasti itseni.

Valehtelisin jos uskottelisin, etten miettisi muita vaikkapa kirjoittaessani blogitekstejä. Voi, kyllä mietin. Minun on pakko tehdä niin, sillä jaan ajatukseni kaikkien nähtäville. Ei ole helppoa julkaista jotain todella henkilökohtaista, sillä ihmiset voivat alkaa vaikka vihata minua mielipiteideni ja ajatuksieni vuoksi. Tämä tuo välillä ahdistusta. Olen silti erittäin ylpeä siitä, että uskallan nykyään tuoda ajatuksiani julki kaikkien nähtäville – juuri niitä ajatuksia, joita ennen välttelin tarkoin päästämästä päivänvaloon. Huomaan, että mielessäni on tapahtunut erittäin suuri edistysaskel verrattuna reilun vuoden takaiseen pohdintaani.

Hävettää myöntää, mutta saatan yhä välillä miettiä jonkun kuvan julkaisemista  sosiaalisessa mediassa. Pohdin edelleen, että miellyttääkö se muita ihmisiä, mutta julkaisen kuvan silti. Onneksi kulutan aikaani yhä vähemmän tämän vähäpätöisen asian kanssa. Näin vahvistun ja opin itse miellyttämään itseäni. Välillä on parempia päiviä, välillä huonompia, mutta huonon ominaisuuteni syövereihin en vajoa.

Miellyttäminen ja huono itsetunto kulkevat käsi kädessä. Työstän niitä koko ajan edelleen. Viime tekstissä kehuin uskallustani sekä itsevarmuuttani ja nyt isken joukkoon uutta, ristiriitaista informaatiota. Ristiriidan torjumiseksi minulla on puolustukseni; taistelen koko ajan mieleni kanssa, sillä olen hyvin ailahtelevainen ja impulsiivinen ihminen. Alitajuntaani on iskostunut monia haitallisia ajatuksia menneisyydestä, joita vastaan tietoinen mieleni taistelee jatkuvasti. Sen saatat huomata myös jatkossa. Jos pääsisit pääni sisään, varmasti hämmentyisit.

Tagged under:

Blogi

Onnistu tekemään pysyvä muutos

  Tammikuu on suosittu muutosprojektien aloituskuukausi. Toinen suosittu hetki on syksyllä, kesälomien jälkeen. Näinä aikoina, kun jokin uusi jakso alkaa, on…

Lue lisää

Miksi haluan miellyttää?

  Viime blogitekstissäni käsittelin itsetunto-aihetta. Halusin nyt tarttua aiheeseen vielä syvällisemmin, miellyttämisen halu –teeman kautta, sillä nämä kaksi asiaa kulkevat minulla käsi…

Lue lisää

Tapahtumat

Log in