Kyllä maailmaan naurua mahtuu!

Oletko koskaan miettinyt, mitä nauru merkitsee sinulle? Mille sinä naurat? Millaisissa tilanteissa et naura? Mitä ajattelet omasta naurustasi? Miten nauru vaikuttaa sinuun?

Nauru on meille monelle niin itsestään selvä asia, ettei sitä tule edes ajatelleeksi. Toiset nauravat enemmän, toiset vähemmän. Toiset hillitysti, toiset koko ajan. Jotkut nauravat äänekkäästi, jotkut taas ikään kuin sisään päin.

Meillä jokaisella on oma nauruäänemme. Se voi olla kihertävä, kikattava, räkättävä, hohottava tai mitä vaan. Meillä jokaisella on myös mielipide toisen naurusta. Siitä voi tykätä tai inhota. Sitä voidaan jopa hävetä. Myös omaa naurua voidaan hävetä.

Nauramiseen suhtaudutaan myös hyvin eri tavalla. On tiukkapipoja, joiden mielessä on enemmän tilanteita missä ei sovi nauraa, kuin tilanteita, joissa voi nauraa. On taas toisen ääripään kulkijoita, joiden mielestä nauraa voi lähes joka paikassa ja koko ajan.

 

Jos menettäisin jostain syystä nauruni, niin todella iso osa minua häipyisi jonnekin.

Mutta mitä nauru merkitsee minulle?

Nauru on äärimmäisen iso osa persoonaani. Se pulppuaa suustani melkein aina kun avaan suuni. Se tulee niin automaattisesti, etten edes aina huomaa, että nauran. Jos menettäisin jostain syystä nauruni, niin todella iso osa minua häipyisi jonnekin. Se on ominaispiirteeni, josta minut tunnetaan: kikattaja-Tarja, joka nauraa aina ja joka paikassa. Ehkä liikaakin, mutta minä en siitä välitä. Jos minua naurattaa, niin naurattaa. Osaan tarvittaessa olla vakavakin ja omasta mielestäni osaan säännöstellä naurua niissä paikoissa, joissa sitä pitää säännöstellä. Joku muu tosin voi olla asiasta aivan eri mieltä.

Omasta mielestäni nauruni on aika valloittava, irtonainen ja aito ja olen ollut samanlainen kikattaja koko ajan. Vuodet eivät ole vähentäneet naurua elämästäni mihinkään ja toivon, ettei se milloinkaan vähenisi. 

Nauran kun on hyvä mieli, mutta nauran myös itkun päätteeksi. Saatan nauraa hermostunutta naurua, tai jännitys voi laueta nauruun. Nauraa voin myös, kun hävettää, mutta nauraa voin myös ihan vaan nauramisen takia, enkä silloinkaan koe, että nauraisin tekonaurua. Veikkaan, että suurin osa ihmisistä voi samaistua tähän listaan.

Kirja ja podcast. Molemmat silkkaa naurua!

Kiinnostuin niin paljon nauramisesta reilu vuosi sitten, että päätin kirjoittaa siitä kirjan. Tämä ”Vakavasti naurusta” työnimellä kulkeva kirja julkaistaan keväällä 2021. Pyysin mukaan kirjoitustyöhön ystäväni, työyhteisövalmentaja Juhani Tuuren. Hänet pyysin siksi, että täydennämme sopivasti toistemme ajatusmaailmoita.

Mitä enemmän olen uppoutunut naurun maailmaan, sitä enemmän se kiehtoo. En ikinä arvannut, että naurusta voi löytyä niin eri puolia ja että sitä on tutkittu yli 300 kansainvälisen tutkimuksen verran. Koko ajan löytyy jotain uutta ja mielenkiintoista.

Tässä blogissa kirjoitan kirjan kirjoittamisen ja podcastin tekemisen yhteydessä syntyneistä ahaa-elämyksistä. Kirjoitan teemoista, joita haastatteluista nousee pintaan. Kirjoitan tutkimuksista, joita Suomessa on tehty. Uskoisin, että Juhanilta saadaan tänne myös omia ajatuksia.  Luvassa on siis hyvin monipuolisia näkökulmia nauruun.

Olen yrittänyt etsiä naurun aiheita myös tästä nykyisestä tilanteesta ja kyllähän niitä löytyy. En tarkoita sitä, että pitäisi nauraa Koronalle tai tälle tilanteelle sinänsä, sillä nyt ollaan oikeasti vakavan asian äärellä. Vakavastakin asiasta voi ja kannattaa repiä irti huumoria. Musta huumori auttaa meitä kestämään paremmin tämän tilanteen. Janina puhuu myös tästä mustasta huumorista heidän perheessään Naurupodcastini ensimmäisessä jaksossa ja kuinka se on auttanut heitä eteenpäin elämässä.

"Mä pystyn nauramaan esimerkiksi sellaiselle asialle, että kun mä olen synnyttänyt kuusi lasta, joista neljä on nyt jäljellä, niin mä voin sanoa, että kyllä mä ruokaakin teen ja osa jopa selviää mun syömisestä hengissä"

Janina Sippola

Minua itseäni naurattaa omat ajatukseni liittyen tähän nykyiseen tilanteeseen. Aina välillä meinaan humpsahtaa niihin ”mitenköhän tästä selvitään” – ajatuksiin, jonka jälkeen iskee synkkyys ja epätoivo. Näille pelottaville ajatuksille voi ja kannattaa nauraa, sillä se helpottaa kummasti oloa. Pirteällä ja positiivisella mielellä on helpompi kehittää ideoita, joilla selviää tästä täysin uudenlaisesta tilanteesta, johon kaikki olemme joutuneet. Kun nauraa, niin aivot erittävät hyvän olon hormoneja, joita nyt todellakin tarvitaan.

Naura siis sinäkin joka päivä. Janinan mummolla on tokaissut Janinalle, että “kyllä maailmaan naurua mahtuu”. Se todellakin pitää paikkaansa.

Jos et omasta ympäristöstäsi löydä naurun aiheita, hae niitä netistä. Anna naurun tarttua. Se on ehkä helpoin konsti saada itsensä nauramaan. Käy vaikka katsomassa Tarjan maanantaikikatuksia Loistotähden youtubekanavalta, tai kuuntele Naurupodcastia. Ensimmäisessä jaksossa on niin paljon naurua haastateltavani Janina Sippolan kanssa, että ihan varmasti naurat sinäkin mukana.