044 376 6033 Sähköposti

Kuljen kohti unelmia

 

Päiväkirjamerkintä 15.5.2017 ”Mä pääsen idolsin koelauluihin! Oon niin onnellinen. Oon läpäissyt jo kaks osiota ja sain kutsun sinne. Ihan hitsin jännää. Oon askeleen lähempänä mun unelmaa!

Sain myös tänään kutsun Medianomin valintakokeisiin. Sinne oli hurjat ennakkotehtävät, mutta mä pääsin!

Mut kun miettii tota Idolsii, niin mua vähän pelottaa. Entä jos petän kaikki enkä ookaan niin hyvä tai nolaan itteni? Siel on niin hyviä laulajia, joten miksi just mä olisin se joka pääsis jatkoon ja erottuis sieltä?

Nää on isoja juttuja mulle ja viittaa johonkin suurempaan asiaan. Sitä en tiedä tuleeko se suurempi Idolsin, koulupaikan tai jonkin aivan toisen muotona, mutta uskon vahvasti sunnuntaiseen. Mä hitto vie pääsen jatkoon! Hurmaan tuomarit ja ylitän itseni. Musta tulee vielä tähti!”

Minusta ei tullut tähteä. Itse koelaulutilanne meni omasta mielestä hyvin, mutta kukaan tuomareista ei halunnut minua jatkoon. Olin niin pettynyt, että siinä hetkessä koko elämältäni lähti tarkoitus. Pääsin niin lähelle unelmaani ja tunsin kuinka se haaleni nopeasti tuomareiden sanojen myötä mitättömäksi kasaksi lattialle. Itkin koko automatkan Helsingistä turkuun ja vielä koko seuraavan päivänkin. Ajattelin vakavasti, etten laula enää ikinä. Olin omasta mielestäni nöyryyttänyt itseni. Pelkäsin, että kaikki näkisivät pohjahetkeni televisiosta ja nauraisivat yhdessä säälittäville unelmientavoitteluyrityksilleni. Pettyneessä tilassa soimasin itseäni rankasti siitä, että olin mennyt edes kuvittelemaan mahdollisuuksiani ldols-tähtenä. Soundini ei kuulemma ollut kuten pop laulajalla kuului olla ja se ärsytti minua.

Yritän aina kääntää häviöt voitokseni

Parin päivän päästä kuitenkin tajusin, että oli tarkoitettu etten päässyt jatkoon. Päätin myös pienessä uhmassa, että omien unelmieni kohtaloa ei kolme tuomaria päätä. Minä olen se joka päättää,  milloin unelmani ei ole enää tavoittelemisen arvoinen. Minä aion taistella ja jatkaa niin kauan, kunnes olen saavuttanut ne. Sitten tähtään kohti uusia unelmia.

Käänsin häviöni myös omaksi parhaaksi ajattelemalla, että tuomarit näkivät minussa ainekset kisan voittoon, mutta näkivät myös, että minulla on niin vahva ja persoonallinen oma laulutyyli, etteivät he tahtoneet Idols -kuvioiden sotkevan sitä. He tiesivät, että jonain päivänä löydän tieni esiintymislavoille jotain muuta kautta, joka olisi parempi myös minun kannaltani.

Kokemuksena Idols tarjosi itselleni kallisarvoista treeniä, jota tulen tarvitsemaan tulevaisuudessa suurilla estradeilla!

Olin ensimmäisen kerran Idolsin koelauluissa vuonna 2011. Silloin en edes päässyt esiintymään tuomareille asti. Sen jälkeen unohdin laulamisen ja siihen liittyvät unelmat muutamaksi vuodeksi. Olen ennen ajatellut, että tämä johtui ympäristöstä, mutta se olikin aivan muuta. Olin 17 vuotta ja erittäin herkkä ja immuuni muiden arvostelulle. Se, ettei minua päästetty tuolloin jatkoon, oli takaisku joka sai minut ajattelemaan,  että haaveilu ja unelmointi on tarkoitettu vain hyväuskoisille sinisilmäisille lapsille. Aivan kuin uskoisi joulupukkiin. Ajattelin, että oli yksinkertaisesti hyväksyttävä, ettei aikuisten maailmassa ole tilaa moiselle turhuudelle.

On surullista, ettei kaikilla ihmisillä ole unelmia. Silloin päätyy esimerkiksi tekemään työtä, joka ei tee onnelliseksi. Lopulta unelmattomista ihmisistä tulee katkeria ja kiukkuisia, negatiivisia ajatuksia jakelevia, toisten unelmia toteuttavia marionettinukkeja. Sellaisia näkee työelämässä paljon ja sellaista minä aion omalla kohdallani välttää.

Unelmat tavoitteiksi

Onneksi aloin unelmoimaan taas niiden pohjakosketusten jälkeen, josta olen viimeisimmät blogitekstini vuodattanut. Olin puolitoista vuotta sitten ensimmäisen kerran mukana Tarjan Goal mapping -valmennuksessa, jossa sain tutustua konkreettisesti omiin unelmiini ja asettaa ne tavoitekarttaan oikeiksi tavoitteiksi. Kävin aikamatkalla tapaamassa tulevaisuuden minääni kymmenen vuoden päässä. Tässä mielikuvassa olin laulaja, kirjoittanut kirjoja ja pidin terveysluentoja. Hassu combo kieltämättä, enkä tiedä mistä nuo kaikki putkahtivat mieleeni, mutta kirjojen mukaan se oli lähtöisin alitajunnasta.

Tulevaisuuden minä -kuva laulajana hämmensi minua, sillä en ollut edes uneksinut siitä vuoden 2011 takapakin jälkeen. Tiesin jo 2–vuotiaana, että tahdon olla isona laulaja ja laulaja -kirjailija oli salaisin unelmani myös ala-asteella kirjoittaessani ystäväkirjaan unelma-ammattia. Nämä unelmat siivittivät myös aikaan yläasteella. Kirjoittaminen ja intohimo musiikkia kohtaan, sekä unelmat niiden ympärillä olivat minulle ne, jotka antoivat iloa päivittäin ja toivat itsevarmuutta. Goal Mapping -työpajan jälkeen tajusin, että olin saanut herätettyä nuo unelmat uudestaan henkiin.

Ensimmäisestä Goal Mapping –menetelmän opettavasta Unelmien tulevaisuus -työpajasta on siis jo puolitoista vuotta aikaa. Sen jälkeen kävin Tarjan vetämässä  työpajassa n. vuosi sitten. Vahvistin silloin unelmiani ja testasin, ovatko ne juuri minun sydämestä lähteviä. Kaikki ensimmäisessä työpajassa kirjaamani unelmat eivät olleetkaan omia ja näin pystyin jättämään turhat pois. Viikon päästä osallistun jälleen tähän samaan työpajaan, sillä halusin vielä syventää unelmiani entisestään ja koin, että tarvitsen siihen tukea toiselta ihmiseltä. Yksin on pidemmän päälle vaikea pitää omista unelmista täysin kiinni, sillä usko omiin unelmiin on hyvin haavoittuvainen. Tarvitsemme unelmiemme toteutumiseen niitä ihmisiä, jotka tsemppaavat, tukevat ja puskevat eteenpäin. Tarja on minulle sellainen henkilö.

Suuret unelmat vievät aikaa

Miettiessäni nyt, olenko yhtään lähempänä omia unelmiani kuin ennen, voin rehellisesti sanoa, että kyllä. Työpajassa selkiytyneiden unelmien johdattelemana hain opiskelemaan mainonnan suunnittelua Turun AMK:n Taideakatemiaan ja sinne myös pääsin. Hain Idolsiin, jonne en päässyt, mutta olen jatkanut intohimoisemmin laulamista ja laulujen kirjoittamista. Haaveilen, että saan julkaista jonain päivänä omaa materiaalia ja teen tällä hetkellä opintojeni ohella työtä (väliaikaisesti kahdessa paikassa), jotta saan kerättyä rahaa sitä varten. Laulan myös kuorossa, jossa kehityn koko ajan laulajana sekä esiintyjänä. Asetan itseni jatkuvasti erilaisiin pelottaviin esiintymistilanteisiin, ja joka kerta olen varmempi ja valmiimpi. Olen jo suunnitellut kirjalleni toimivan rungon, ja tällä hetkellä se odottaa lipastoni laatikossa oikeaa hetkeä lähteä kirjoittamaan sitä. Kirjoitan blogia ja kehitän näin samalla kirjoitustaitoani paremmaksi. Opiskelen markkinointia, jotta ymmärrän miten saan minulle tärkeitä asioita esiin tulevaisuudessa. Jokainen pieni askel vie siis minua lähemmäs unelmaani –  hitaasti, mutta määrätietoisesti.

Olen kärsivällinen ja valmis tekemään töitä – myös niitä ei unelmatöitä. Osaan ottaa vastaan suuriakin takapakkeja, sillä tiedän, että ilman takapakkeja unelmieni tavoittelu olisi todella tylsää. Jokaisesta takapakista opin kuitenkin jotain ja tämä oppi vie minua jälleen eteenpäin. Jos saisin unelmani vain kultatarjottimella eteeni, en osaisi nauttia siitä, tai edes arvostaa sitä. Tiedostan, etteivät näin suuret unelmat toteudu hetkessä. Osaan kuitenkin ajatella, että matka kohti unelmia on minulle yksi jännittävä seikkailu, joka kasvattaa minua ihmisenä joka päivä. Sitten kun saavutan unelmani, olen myös valmis vastaanottamaan ne kiitollisena ja nöyränä.

 

Tagged under:

Blogi

Kuljen kohti unelmia

  Päiväkirjamerkintä 15.5.2017 ”Mä pääsen idolsin koelauluihin! Oon niin onnellinen. Oon läpäissyt jo kaks osiota ja sain kutsun sinne. Ihan hitsin…

Lue lisää

Hypnoosi avuksi painonpudotukseen!

Olet ikuinen laihduttaja. Olet käynyt vuosien aikana läpi lukemattoman määrän erilaisia dieettejä. Olet saanut välillä laihdutettua jopa monta kymmentä kiloa,…

Lue lisää

Log in