044 376 6033 Sähköposti

Hallitseeko kiire sinua?

Luin tässä eräänä päivänä Yhteishyvä lehteä. Siinä oli artikkeli kiireestä, kuinka kiire piinaa jo lapsiakin ja kuinka vapaa-ajasta on tullut kiireen sävyttämää. Tämä kiire-sana ja artikkeli sai minut miettimään, kuinka kiire minulla on nykyään?

Viime syksynä päätin ottaa aikaa itselleni. Se tarkoittaa sitä, että oli pakko luopua kiireen tunnusta ja koko kiire-sanasta. Toki, en väitä, että olisin pystynyt heittäytymään täysin kiireettömäksi ihmiseksi. Kyllä minullakin on välillä kiire, esimerkiksi kun joskus päätän tehdä jonkun asian asiaa ennen lähtöäni johonkin. Minä siis teen kiireen itselleni.

Kiireessä saatan pyöriä ympyrää tekemättä yhtään mitään, koska minulla on niin kiire, etten tiedä mihin tarttuisin. Paniikki painaa päälle, jolloin tuntuu, että pääkopassa ei liiku mikään. Silloin kun on kiire, avaimet puhelin ja kaikki mahdollinen on hukassa. Kiire siis saa meidät tekemään uskomattomia asioita, mutta itse olen huomannut, että kiire saa ainakin äreälle tuulelle. Yhteishyvässäkin kerrotaan eräästä ihmisestä, joka kiireessä onnistui hävittämään erään organisaation käyttäjätunnukset. Toinen ihminen kertoo, että hän veti johtajaa turpaan ja sai potkut.

Anna aikaa itsellesi

Yhteishyvässä on haastateltu tulevaisuuden tutkija Elina Hiltusta, joka mukaan kiire mielletään statussymboliksi, ihmisen tärkeyden mittariksi. Huolestuttavaa kuitenkin on, että kiire on yksi kroonisen stressin aiheuttaja ja vielä huolestuttavampaa on, että jo 10-14 vuotiaat lapset, erityisesti tytöt, tuntevat itsensä kiireiseksi. Auts. Tuntuu pahalta. Ja sitten vielä ihmetellään, että miksi masennus on lisääntynyt niin hurjasti.

Itsellenikin kiire on joskus ollut statussymboli. Olen todellakin tuntenut oloni tärkeäksi, kun on ollut kiire. Mutta ei enää. Teen edelleen paljon töitä. Nautin töiden tekemisestä jopa iltaisin tai viikonloppuisin. Entisestä viimetippaihmisestä olen kuitenkin onnistunut kouluttamaan itseäni kohti järkevämpää toimintatapaa, eli teen asioita jopa todella ajoissa ja suunnittelen mitä teen. En vieläkään ehdi ajoissa joka paikkaan, enkä ehdi tehdä ajoissa kaikkia asioitakaan, paitsi ne mitkä on pakko tehdä, mutta olen saanut petrattua asiaa paljon.

Olen työstänyt kiirettä jo pitkään, mutta yksi ehdottomasti tärkeimmistä päätöksistä kiireen kesyttämiseksi on ollut viimesyksyinen päätös ottaa itselleni enemmän aikaa. Kiire on alkanut hiipumaan entisestään sen päätöksen myötä. Olen vihdoin oppinut sietämään sitä, että kaikkea ei voi saada valmiiksi silloin kun haluan, eikä joitakin asioita saa valmiiksi koskaan. Olen myös oppinut ymmärtämään, että kiireen tuntu ei auta yhtikäs mihinkään. Olen siis aloittanut kiireen vastatrendin, eli hidastamisen. Siitähän on puhuttu jo pitkään, mutta on se vaan kumma, kuinka vaikeaa rauhoittuminen onkaan.

Mikä sinulle on oikeasti tärkeää?

Palataan vielä viime syksyyn. Olin taas ajautunut ajatukseen, ettei minulle ole aikaa pitää itsestäni huolta, koska on niin kiire, on niin paljon tekemistä. Sitten tajusin, että jos en pidä itsestäni huolta ja oma terveys pettää, niin tekeminen loppuu tosi nopeasti. Niinpä aloin käydä säännöllisesti pilateksessa, hieronnassa ja vyöhyketerapiassa. Teen edelleen monta kertaa viikossa ”kauppakävelyitä”, eli kävelen 2 km:n päähän kauppaan. Teen taukojumppaa kotona aina kun muistan. Nyt mulla on ajastin, joka auttaa muistuttamaan tauoista. Olen ajastanut sen hälyttämään 1,5 tunnin välein, jotta nousisin koneen äärestä ja tekisin jotain oman hyvinvointini eteen. Olen aloittanut myös leuanvetohaasteen, jaksan jo vetää kaksi kertaa putkeen leukaa. Tavoitteeni on kevään aikana viisi. Kaikki tämä on minulle tosi tärkeää, vaikka työlista monesti kasvaakin omaan hyvinvointiin käytetyn ajan kustannuksella.

Pitämällä itsestäni huolta, ottamalla itselleni aikaa, saan tehtyä asioita tehokkaammin. Harvoin enää pyörin kiireessä ympyrää, enkä pääse puusta pidemmälle. Mitä sitten, jos jonkun asian lanseeraaminen tai valmiiksi saaminen siirtyy parilla kuukaudella tai vaikka puolella vuodella. Enää se ei rassaa minua. Tärkeysjärjestys on muuttunut.

Liian moni keski-ikäinen on saanut lähteä stressin takia toiseen maailmaan. Minä haluan vielä pysyä tässä maailmassa ja nauttia työn antamasta ilosta, en stressistä ja kiireestä. Mitäpä jos sinäkin pistäisit arvojasi uusiksi, unohtaisit kiireen ja pitäisit itsestäsi huolta?

Tagged under:

Blogi

Hallitseeko kiire sinua?

Luin tässä eräänä päivänä Yhteishyvä lehteä. Siinä oli artikkeli kiireestä, kuinka kiire piinaa jo lapsiakin ja kuinka vapaa-ajasta on tullut…

Lue lisää

Miten hemmetissä minä selviäisin tästä liristä?

Itsensä liriin laittaminen on välillä ihan terveellistä. Siinä joutuu miettimään monia asioita ja pistämään omia ajatusmalleja uusiksi. Ja voi sitä…

Lue lisää

Tapahtumat

Log in